Onko kielen sivuttaisheiluttelusta hyötyä?

Kaikki meistä on varmasti tehnyt sitä. Heilutellut kieltä suupielestä toiseen lapsen kanssa. Ja tehnyt lehmänkelloa tai pellen huulia.

Mutta miksi? Ja kuntouttaako se ketään? Pohditaanpa tätä.

Tutkimuksen mukaan oraalimotoriset harjoitukset eivät kuntouta koska puheessa tarvitaan äänteestä toiseen siirtymistä, ei yksittäisiä äänteitä

Lass & Pannbacker (2008) tekivät kirjallisuuskatsauksen oraalimotorisien harjoituksien käytöstä puheterapiassa ja totesivat että pelkät oraalimotoriset harjoitukset eivät kuntouta puhetta. ( Language, Speech and Hearing Services in Schools, 39, 408-421.)

Lof (2009) on ASHA Conventionissa pitänyt esityksen, jossa hän käytännössä tyrmää kaiken oraalimotorisen harjoittelun puheen kuntoutuksessa. Hän perustelee sen niin, että puhe on liikkeiden ketjuttamista toiseen.  Lof toteaa, että artikulaattoreiden liikuttelu ilman puheaktia aktivoi eri kohtia aivoissa kuin puheliikkeet aktivoivat.

McCauley et al (2009) teki systemaattisen kirjallisuuskatsauksen johon lopulta haarukoitui vain 8 tutkimusta. Kirjallisuuskatsaus päätyi lopputulokseen ettei pelkistä oraalimotorisista harjoituksista ole riittävästi näyttöä. (McCauley, R., Strand, E., Lof, G.L., Schooling, T., & Frymark, T. (2009). Evidence-based systematic review: Effects of non-speech oral motor exercises on speech. American Journal of Speech-Language Pathology. 18, 343-360. )

Jos lapsen lihakset eivät liiku kunnolla, hän tarvitsee siihen harjoittelua

Toisenlaisiakin äänenpainoja on esitetty. P. Marshalla esittää blogitekstissään että kielen sivuttaisliikkeellä opetetaan lasta erottamaan leuka ja kielen liike toisistaan. Sen tehtävä ei ole opettaa foneemeja. Lisäksi hän kyseenalaistaa sitä, että jos ei ole mahdollisuutta tehdä mitään harjoituksia jotka eivät ole tutkittuun tietoon perustuvia, niin kuntoutusmetodit menevät todella kapeiksi koska tutkimusta ei vain ole. https://pammarshalla.com/saving-the-profession-by-wagging-the-tongue/

Samoin Talktools puolustaa omaa harjoitusmetodiaan omalla sivulla niin, että harjoitukset itseasiassa eivät ole pelkkiä oraalimotorisia temppuja vaan niillä mallinnetaan puhetta.  He toteavat, että OPT seuraa Van Riperin Phonetic Placement Therapyn periaatteita. https://talktools.com/blogs/from-the-experts/opt-vs-nsome-understanding-the-debate

Mielenkiintoista on, että oraalimotorisia harjoituksia puolustavat lähteet eivät pysty tuomaan suoraa tutkimusta harjoitustensa tueksi. He pohjaavat ajatuksensa yleiseen käsitykseen motorisesta oppimisesta ja esimerkiksi leuan hallinnan kehittymisestä.

Miksi heilutat kieltä?

Pelkälle oraalimotoriselle harjoittelulle ei siis ole juurikaan näyttöä. Oma kliininen kokemukseni on kuitenkin sama kuin esim. P. Marshallalla ja Talktoolsin OPT terapeuteilla: joitakin lapsia oraalimotorinen treeni ihan selvästi auttaa. Minulla on esimerkiksi tällä hetkellä lapsi terapiassa, jolta on leikattu todella kireä kielijänne. Se ei nouse yhtään ylöspäin. Oraalimotorinen harjoittelu ja OPT ”vehkeet” ovat auttaneet hahmottamaan kielen ylöspäin vievää liikettä.

Tärkein asia minkä olen oppinut on se, että minun täytyy turvautua kliiniseen päättelyyn kun valitsen harjoituksia lapsille:

• Mikä on lapsen taustaongelma (dyspraksia, dysartria… vai näiden yhdistelmä?).
• Mikä auttaa lasta (apuvälineet, koskettaminen, näyttäminen, kasvottain toimiminen?)

Näiden perusteella valitsen sen miten autan lasta.

Puheeseen tarvitaan sitä että kielen liikuttaminen itsenäisesti ilman että leuka liikkuu ylöspäin ja taaksepäin. Sitä ei tarvitse osata liikuttaa sivuttain. Syömisessä kieltä pitää osata liikuttaa sivulta sivulle.

Eli:

• Kieltä pitäisi osata liikuttaa taaksepäin ja pullistaa ja löytää lihas jolla tämä tehdään.
• Kieltä pitää osata liikuttaa eriytyneesti suhteessa leukaan ja nostaa sitä ylöspäin.
• Kieltä pitää osata levittää ylös hammasvallille.

Lue lisää: Puhemotoriikan perusteet verkkokurss jossa on useita harjoituksia näihinkin taitoihin

Kliinisen päättelyn kysymyksiä liittyen otatko kielen motorisia harjoituksia vai siirrytkö suoraan puheharkkoihin.:

• Osaako lapsi jossain puheliikkeessä jo tehdä tätä, voitko opettaa äännettä tämän kautta? Esim. osaa nostaa kieltä ylöspäin N-äänteessä – voitko opettaa tätä kautta L tai D ääneettä?
• Riittääkö esim. että laitetaan hampaiden väliin jotain ja kieli nousee tämän jälkeen?
• Vai tarviiko järeämpää keinoa esim. kupin harjoittelua tai muron laittamista ylähammasvallille.

Tärkeää on siis miettiä että mitä liikkeitä olen täällä hakemassa ja saako lapsi liitettyä niitä puheeseen. Pelkkä kielen ylöspäin nouseminen ei toki auta, jos lapsi ei sen jälkeen hahmota että se pitäisi tuoda alas jotta saa vokaalin aikaiseksi. Silloin täytyy harjoitella näiden kahden yhdistämistä.

Mitä oraalimotorisia harjoituksia sinä käytät? Miten perustelet valintasi?